Kulttuurishokki Etelä-Pohjanmaalla

Olen lyhyen 24-vuotiaan elämäni aikana kerennyt kokea asumista neljässä eri Suomen maakunnassa sekä Kanadan maaperällä. Nyt kuitenkin lähestytään merkkipaalua, sillä kolme vuotta elämää Etelä-Pohjanmaalla alkaa olemaan takana. Etenkin ensimmäinen vuosi meni niin sanotusti kulttuurishokin kourissa, mutta nykyään ei voi kuin ihmetellä vierestä tätä Etelä-Pohjanmaalaista elämää.

Törnävän kirkkotie, kotikaupunkimme kaunein katu.

400 kilometriin idän ja lännen välille mahtuu aika paljon niin kulttuurillisia kuin maantieteellisiäkin eroja. Etenkin ensimmäisenä vuotena muistan haikailleeni tänne satamaa, joka on Kuopiossa hyvinkin suosittu ajanviettopaikka. Siinä missä Pohjois-Savo on järvien valtakuntaa, Etelä-Pohjanmaalta (Seinäjoelta) löytynee kaksi, ehkä kolme järveä, jotka ovat nekin tekojärviä. Oivia paikkoja sup-lautailuun, muttei isommalle veneilylle saati sitten vesiskootterointiin.

Itseasiassa rakas ukkini kysyi minulta viime keväänä, että eikö siellä Pohjanmaalla tule jo järviä ikävä. Ukki rakas, vielä kysytkin!

Taustalla Nurmon kirkko

Kolmen vuoden aikana noin jokaisessa asiakaspalvelutilanteessa minulta on kysytty mistä olen kotoisin ja miten olen Etelä-Pohjanmaalle päätynyt. Miehen perässä – tuppaan sanoa. Ja tottahan se on. Turistin kuulema tunnistaa täällä murteesta!

Kyrkösjärven ranta

Kolme vuotta paikallisten seurassa ei vielä tee Etelä-Pohjanmaan murteen taitajaa. Ehkä aloittelijan tai miten sen nyt paikallisella murteella sanoisikaan – oppitekoosen. Vaikka EP:n murteella ja Savon murteella todetaan olevan jossain määrin yhdistäviä tekijöitä, sanoisin toisen näistä olevan aivan oma taiteen lajinsa.

Edelleen, etenkin appivanhempieni seurassa tulee hetkiä, jolloin en ymmärrä mistä puhutaan. Toisaalta Etelä-Pohjanmaan murteella puhuvien keskustelua on näin savolaisena hauska seurata. Yleensä sanat, joita on jäänyt arvuuttelemaan mielessään, ovatkin lopulta aivan ihan muuta kuin oli ajatellut (Näille sanoille ei löydy omasta murteesta vastinetta).

Pöyrööt, Etelä-Pohjanmaalainen sarjakuva

Muistan ensimmäisen minun ja mieheni välillä tapahtuneen kielimuurin, kun mieheni eräänä päivänä tokaisi, että piskottelee. Siis ripeksii, ulkona ripeksii vettä niin kuin minä sen sanoisin. Toiseksi mieleen on jäänyt hetki, kun mieheni äiti kysyi täytyyskö takkaan laittaa valakia. Sana takka pelasti tämän kysymyksen!

Erityisesti muutama Etelä-Pohjanmaalainen sana on muodostunut suosikikseni. Tässäpä niitä muutama ja perässä suomennokset (vielä kun oppisi lausumaan ne sujuvasti);

Konhoottaa (juosta, riehua)
Nurmoon panaani (Atrian lenkkimakkara)
Tanttu (mekko)
Hotalehtia (hotkia ruokaa)
Lipoonen (liukas)
Päässilimäänen (ajattelematon)
Eheroontaharoon (välttämättä)
Kökkä (talkoot)

Heikkilän maitotila, Seinäjoki

Savolaisena ehkä suurin kulttuurillinen ero on ollut Etelä-Pohjanmaalaisten tapa kertoa asiat suoraan ja kiertelemättä. Savossa on tapana kertoa asiat oikein pitkän kaavan mukaan, joten paikallisten suorasukaisuutta on joutunut opettelemaan. Jopa miehenikin on minulle maininnut kesken kertomukseni, että “siis nytkö tuut vasta siihen itse asiaan?”. Saman jutun olisi kuulema voinut kertoa ihan parilla lauseella vartin luennoimisen sijaan.

Tässä vain muutamia kulttuurillisia eroja mainitakseni, joita 400 kilometriin mahtuu. Ja vaikka nyt tulikin puhuttua vain omasta kulttuurishokista, mies on päässyt ihan yhtä tavalla ihmettelemään ja nauttimaan (!) savolaisuudesta!

Anna kaekkes vuan elä periks.


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *