Matkalla Nuorgamiin

Tämän keskiviikon sateinen ja pimeä aamu toi mieleeni elokuisen aamun Tenojoen rannalla. Ilma oli raikas, mutta synkkä ja sateinen. Silti tuo aamu on ollut yksi mieleenpainuvimmista mitä Suomen rajojen sisäpuolella olen saanut kokea.

Nuorgamiin lähdimme mieheni kanssa eräänä elokuisena päivänä. Olen lapsesta asti haaveillut pääseväni käymään Nuorgamissa ja nyt 23-vuotta myöhemmin rakas avopuolisoni päätti toteuttaa toiveeni. Haimme appivanhempien asuntoauton alle ja matka sai alkaa.

Kanjonin kurkkaus, Karhunkierros

Asuntoautoreissuilla emme tee matkan puolesta suunnitelmia vaan ajelemme määränpäähän täysin fiiliksen mukaan. Niinpä ensimmäinen yön yli pysäkkimme löytyi Pudasjärveltä autiolta leirintäalueelta, jonka suihku- ja vessatilojen lämmitys oli vailla vertaansa. Niitä ei siis ollut, joten molemmissa tuli käytyä aika rivakasti.

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Oulangan kansallispuistoa ja Kanjonin kurkkausta. Kanjonin kurkkaus on osa Karhunkierrosta, mutta kulkee noin 6 kilometrin pituisena rengasreittinä. Kanjonin kurkkaus on siis aivan oiva kohde päivävaellukseen, jonka aikana näkee Karhunkierroksen yhden parhaimmista maisemista, kivisessä kanjonissa kuohuvan Oulankajoen.

Utsjoen rannalla

Toisen yön vietimme Sallan leirintäalueella, jossa olikin sitten jo huomattavan paljon enemmän muitakin leiriytyjiä. Saunassa pääsimme juttelemaan kolmen lapsen ja isovanhempien kanssa, jotka olivat kotoisin Tuupovaaralta. Vaikka leirinnöissä tulee tavattua ihmisiä ympäri Suomen, tämä viisikko jäi eritoten mieleen. Lapset puhuivat vahvaa Karjalan murretta eivätkä ujostelleet tarinankerronnassaan.

Sallasta ajoimme Savukosken kautta Sodankylään ja sieltä aina Saarijärvelle saakka. Kahden kylmän yön saattelemana vaihdoimme asuntoauton kylpylään ja yövyimme yhden yön Saariselällä Holiday Clubilla, Euroopan pohjoisimmassa kylpylä-hotellissa.

Nuorgamin asuntoautoreissun aikaan voin fyysisesti erittäin huonosti. Kärsin todella korkeasta sykkeestä, hengenahdistuksesta ja sydämen tykyttelystä. Siksi moni tunturi ja kansallispuisto matkan varrelta jäi kokematta. Mieheni sen sijaan teki päivävaelluksen Kiilopäälle, jonka itseasiassa olin jo ennen reissua merkannut “To Do” -listalleni. Oireideni takia tuo tunturivaellus olisi ollut liian fyysinen suoritus, joten jouduin jäämään autolle munkki-kahville siksi aikaa. Ei toki huono vaihtoehto sekään!

Pohjoisimmassa lapissa rakastin eritoten Saamelaisuutta. Miten se voikin olla niin vieras asia vaikka se on osa Suomea? Vierailimme Inarissa Saamelaismuseo Siidassa. Museo ei ollut aivan sellainen kuin odotin, se oli ehkä suunnattu enemmänkin lapsille, mutta näyttely kertoi ja kertoo Saamelaisesta kulttuurista sekä sen historiasta. Mikäli Saamelaisuus siis kiinnostaa, pysähdy täällä.

Nuorgamissa on EU:n ja Suomen pohjoisin piste.

Suomen “katolta” Utsjoen kunnasta löytyy Suomen ja Euroopan Unionin pohjoisin paikka, joten lähistöllä vieraillessa kannattaa käydä fiilistelemässä miltä siellä näyttää. Huhujen mukaan ilmeisesti kuvassa näkyvää Suomen merkittyä pistettä pohjoisemmaksi silti pääsee ja oikea pohjoisin paikka löytyy lähempää Tenojoen rantaa. Tätä paikkaa emme kuitenkaan lähteneet mieheni kanssa etsimään, sillä meillä oli jo hieman vaikeuksia löytää tätä alkuperäistäkään paikkaa ja satuimme ensiksi ajamaan Norjan puolelle. En vieläkään käsitä miten navi päällä voi silti eksyä.

Usvainen aamu Tenojoella

Neljään päivään kotoa Nuorgamiin ajelimme reilut 1200 kilometriä ja lapsuuden haaveeni käydä Suomen pohjoisimmassa kaupungissa toteutui.

Nuorgamissa parkkeerasimme auton Nuorgamin lomakeskukseen, joka sijaitsee aivan Tenojoen rannalla. Leirintäkeskus oli jo lomakauden päätöksen hiljentämä, joka teki matkan määränpäästä vieläkin tunnelmallisemman. Pitkän yön jälkeen heräsimme sateiseen aamuun Tenojoella ja kotimatka onkin sitten vain historiaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *