Kumisaapas -vaelluksella Saanalla


Viime reissupostauksessa Moottorivalolla Kilpisjärvelle kerroin naurettavan surkeista yrityksistämme kävellä Pallakselle sekä Mallan Luonnonpuistoon. Kokemuksista viisaampana heräsimme viimeisenä aamuna Kilpisjärvellä jo puoli kuudelta, päämääränämme Saanan huippu ennen kuin aurinko kerkeää sulattamaan hangen pinnan. Matkaan lähdimme tällä kertaa kumisaappailla.

Heti aamusta jalka tuntui yllättävän kevyeltä vaikka alkumatkan hiekkapolku oli vielä lähes puolen metrin lumipeitteen alla ja edellispäivän vaeltajien uponneet jäljet olivat tehneet polusta rosoisen. Jokaisella askeleella täytyi katsoa mihin astui ellei halunnut pudota nivusta myöten hankeen.

Näkymä ennen Saanan rinnettä

Alun lumisen hiekkatien jälkeen reitti alkoi nousemaan Saanan loivempaa rinnettä pitkin ja hyvinkin alkumatkasta vastaan olisi pitänyt tulla pitkät, noin 2 kilometrin pituiset portaat, mutta meidän reissulla ne olivat suurimmaksi osaksi lumihangen alla. Se ei kuitenkaan matkan tekoa juurikaan haitannut, sillä kumisaapas tarrasi yllättävän hyvin lumen pintaan.

Onkohan joku kantanut yksitellen nämä kivetykset Saanalle?

Ennen lähtöä pohdimme paljon vaatetusta, sillä Saanalle oli luvattu 14m/s puuskittaista tuulta eikä lämpöasteitakaan juuri ollut. Jossain vaiheessa matkaa kaduin etten ottanut kotoa mukaan toppahanskoja vaikka muuten osasimme pukeutua lämpimästi Saanan olosuhteisiin. Tuuli nimittäin navakoitui sitä mukaa mitä lähemmäs huippua pääsimme ja huipulla lämpöasteet olivat jo reippaasti pakkasen puolella.

Saanan korkeimmalta kohdalta maisema avautuu kauas paljaslakisille tuntureille, Tsahkal- ja Kilpisjärville, mutta myös Norjaan ja Ruotsiin. En edes tiennyt, että Suomessa voi olla jotain näin kaunista vaikka meidän luonto onkin aivan ainutlaatuinen. Onneksi olimme varustautuneet kahvilla, sillä aamukahvi -maisemat saivat tällä reissulla aivan uudet piirteet.

Alaspäin tulemiseen meni odotettua vähemmän aikaa, sillä puuskittainen tuuli ja jäässä olevat sormet saivat jalat lähestulkoon rullaamaan rinnettä pitkin. Haaveilimmekin muun muassa liukureista ja pulkista, niillä toden totta olisi ollut tällä kertaa käyttöä. Pienenä vinkkinä siis, mikäli olet lähdössä tunturille vielä hankikaudella.

Olimme vieraskirjan mukaan päivän ensimmäiset kävijät ja koko matkan saimmekin taivaltaa Saanaa aivan kahden. Meidän matkaan aikaa kului 2 tuntia ja 45 minuuttia. Selvitimme tiemme siis reilu tuntia nopeammin kuin mitä google siihen arvioi menevän.

Alaspäin tullessa saa ihastella Kilpisjärven loistoa

Vinkki lasten kanssa reissua tekeville

Saana sopii hyvin myös lasten kanssa käytäväksi, mikäli aivan huipulle ei mieli mennä. Ensimmäiselle “tasanteelle” nousu on hyvin helppokulkuista lumien sulettua ja maisemat jo siitä todella kauniit. Matkan varrelta löytyy myös vapaassa käytössä oleva kota, jonne voi mennä paistamaan vaikkapa makkaraa. Itsessään huipulle saakka nousua nimittäin saa tehdä noin neljän kilometrin verran ja kun saman tulee takaisin, matkaa kertyy kahdeksan kilometriä. Reitin kulkua on muutettu vuonna 2019, sillä vuosien varrella Saanan luonto kuluu kävijöiden mukana.

Tiesitkö..? Saanalla käy vuosittain arviolta 25 000 kävijää

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *