Moottorivalolla Kilpisjärvelle


Viime tiistaina lähdettiin miehen kanssa matkailuautolla Kilpisjärvelle. Olemme käyneet asuntoautoilemassa nyt kahtena edellisenä vuonna ja tällä kertaa meidän suuntavaihtoehtoina olivat Turun saaristo ja Ahvenanmaa tai Kilpisjärvi. Loppujen lopuksi meidän päämäärän ratkaisi säätiedostus, joka lupaili pilviä ja sadetta kaikkialle muualle paitsi lappiin.

Lappi on vielä vailla hiirenkorvia

En olisi voinut olla enempää tyytyväinen päätökseemme. Lapin kesän ympärivuorokautinen aurinko teki matkastamme kesäisen vaikka Kilpisjärvellä lunta oli vielä paikoitellen metrinkin verran eikä nollan tienoilla riippunut lämpötila saanut vetämään shortseja ylle.

Selvittiin kahdella ajopäivällä Kilpisjärvelle

Jo ensimmäisenä päivänä ajoimme vajaan 600 kilometriä ja yövyimme Juoksenkissa napapiirin yläpuolella. Siellä meitä odotti täysin autio leirintäalue, jonka lopulta saimme haltuumme yhdellä puhelinsoitolla. Yllättävää kyllä, kukaan ei yrittänyt murtautua autoomme yön aikana vaikka sitä pelkäsinkin. Olen varmaan katsonut liikaa jenkkileffoja, jossa nuoret päätyvät juoksemaan verissä päin jonkin sortin murhaajaa karkuun. Suomi on onneksi kovin turvallinen matkailumaa.

Artic Camping, Juoksenki

Keskiviikko aamuna jatkoimme matkaa tarkoituksenamme kipaista Pallastunturin kautta kohti Suomi-neidon käsivartta. Juuri ennen Kolaria autoomme syttyi kuitenkin moottorin merkkivalo ja matka jatkui pysähdyksellä paikallisella huoltamolla. Vikakoodien lukemisen jälkeen mitään selkeää lähdettä merkkivalon syttymiselle ei löytynyt, joten valo nollattiin ja pääsimme kohti Pallastunturia.

Pallastunturin juurellakin oli vielä metrin hanget

Olen lapsena isovanhempieni kanssa kiivennyt joskus Pallakselle ja saavuttuamme mapsin ohjaamaan paikkaan, maisemat tunturin juurella sopivat lapsuuden muistikuviini. Lunta vain oli jonkin verran enemmän kuin elokuussa 2006 (?). Olisittepa vain nähneet miten lyhyeen meidän vaellus miehen kanssa tällä kertaa loppui. Kävimme vielä viime tingan vessassa tunturin juurella sijaitsevalla info- ja luontokeskuksella, jossa hyvin ympäristönsä tunteva työntekijä meitä siinä jo varoitteli toukokuun olevan vuoden huonoin aika tuntureilla. Aurinko lämmittää syvää hankea tehden siitä petollisen upottavan, joka ei kanna edes lumikenkää. Yhteistuumin kuitenkin päätettiin, että käydään nyt hieman katsomassa ja kokeilemassa reitin alkumaastoa.

Älykellon mukaan jo sadan metrin kohdalla päätettiin ettei meillä ollut toivoakaan päästä lenkkareilla edes nousuvaiheen alkuun ja niin siinä sitten tämän sadan metrin paluumatkan aikana kävi, että molemmat upottiin vyötäröä myöten hankeen, jossa oli polviin asti vettä. Minä ensin ja mies uskollisesti perässä. Kyllähän meitä varoitettiin, mutta suomalaisen luonteen täytyy ensin itse kokeilla ennen kuin uskoo.

Onneksi kesä kuivaa sen minkä kastelee

Kilpisjärvelle kuivissa vaatteissa

Karesuvannosta eteenpäin maisemat olivat uskomattoman kauniita. Lumihuippuisia tuntureita siellä täällä, jotka hohtivat kilpaa jäässä olevien järvien kanssa. Toteutimme toissa kesänä lapsuuden unelmani käymällä Nuorgamissa, mutta en uskonut Suomessa olevan mitään niin kaunista kuin Kilpisjärvi.

E8 -tieltä Karesuvannolta Kilpisjärvelle päin

Yövyimme kaksi yötä leirintäalue Tundreassa, joka oli ainoa auki oleva Camping -alue. Vaikka alue oli täynnä asuntoautoja, taisimme kahden päivän aikana nähdä siellä ehkä kolme ihmistä.

Eniten alueella ihmetystä herättivät kuitenkin kolikolla toimivat suihkut, joilla minuutin suihku maksoi euron ja kahdella eurolla sait nauttia vedestä neljä minuuttia. Kolikot vain automaattiin ja juosten suihkuun, koska sekunnit alkoivat kulua heti. Kahden vuoden aikana olemme käyneet suihkussa niin monella leirintäalueella, joten on ihme ettei tämä ollut vielä tullut vastaan. Joka tapauksessa idea on erittäin järkevä.

Tsahkaljärvellä. Taustalla Saana.

Ensimmäisenä aamuna Kilpisjärvellä lähdimme jalan kokemaan Tsahkalputouksia. Leirintäalueelta matkaa putouksille kertyi arviolta kaksi kilometriä suuntaansa, joten jalka oli kevyttä. Saimme kuitenkin hieman varoa askeliamme putouksille vievän polun hangilla.

Koska Pallastunturi opetti meille polvipituisen kengän tärkeyden, kävimme paikallisesta urheiluliikkeestä ostamassa kumisaappaat iltapäivän Mallan luonnonpuistoa varten. Tarkoituksena oli vaeltaa n. 6 kilometriä suuntaansa kitsiputoukselle, mutta matka päättyi 400 metrin jälkeen, kun nivuseen asti upottavassa hangessa oltiin menty lähes puolituntia (Oikeasti, kenen idea tämä oli?). Täytyy todeta, ettei meillä kummallakaan ollut mitään kokemusta vaeltamisesta toukokuisessa tunturilapissa, mutta nyt voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että ensi kerralla mennään elo-syyskuussa.

Tällä kertaa päätän tähän meidän reissukuulumiset vaikka karavaanielämä jatkui Kilpisjärveltä vielä Kittilään, Kemijärvelle, Posiolle sekä Kuusamoon ja kilometrejä tämän kesän ensimmäiselle reissulle kertyi lähemmäs 2300! Seuraavassa postauksessa vien teidät Saanalle, jonne tällä kertaa onnistuneesti vaellettiin.

Nyt onnellisena omaan sänkyyn nukkumaan.

1 Comment

  1. […] reissupostauksessa Moottorivalolla Kilpisjärvelle kerroin naurettavan surkeista yrityksistämme kävellä Pallakselle sekä Mallan Luonnonpuistoon. […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *